Suomi Finland

"You will never be completely at home again, 

because part of your heart will always be elsewhere. 

That is the price you pay for the richness of loving and 

knowing people in more than one place."

Tänään aamulla palasin Suomesta takasin Sveitsiin. Oli tosi ihanat viis päivää Suomessa. Aika meni tositosi nopeesti ja tuntu että en kerenny yhtään nukkuu ku luin matikkaa ja olin perheen kaa ja viuhdoin ympäri maita ja mantuja näkemässä kavereita. Kaikkia en ees kerenny nähä, mut vitsit tulee onnekas olo kun niiiin siistejä ihmisiä voi kutsuu kavereikseen. Samalla melkein suretti että on näin hyviä tyyppejä täällä ja sitten vaa häippäsen taas. Mutta kohta mä tuun siellä taas käymään!

On tosi outoo miten Suomessa ollessa koko Sveitsi tuntuu tosi kaukaiselta ja vähän jopa unenomaselta, ja nyt taas kun oon takas täällä niin koko Suomi ja elämä siellä tuntuu tosi kaukaselta. Melkein ku en olis käyny siellä ollenkaan. Pää on aika pyörällä tästä kaikesta. Kyllä lentokoneet tekee tästä maailmasta pienen, äsken mä olin vielä Tampereella ja nyt oon Genevessä. Oli hassua huomata miten eri fiiliksellä astu nytten Helsinki-Vantaalla Genevenkoneeseen kun sillon kohta 6 viikkoa sitten. Niin se elämä vaan muuttuu!

Nyt kaikki on vielä helppoa ja kivaa kun voin käydä ja hengata molemmissa paikoissa ilman että tarvii hyvästellä ketään. Saas nähä sitten mitä siitä lähdöstä ens kesänä oikein tulee.. Annan kanssa viime perjantaina jo puhuttiinkin että apua enhän mä voi lähteä ei me selvitä siitä. Mutta samalla en mä vois Suomestakaan lopullisesti lähteä. Oon mä aika onnekas tyttö että mulla on ihana perhe ja ihana kotikaupunki sekä Suomessa että Sveitsissä!

Ja molempia mä kutsun jo kodiks.

I morse flög jag tillbaka till Schweiz från Finland. Det var härliga fem dagar jag hade i Finland. Tiden gick superfort, och det kändes som om jag inte hann sova alls med mattepluggandet, familjetid och runt i kring viftande med kompisarna. Alla kompisar hann jag inte ens träffa, men man känner sig nog ganska lycklig när man kan kalla sånadär människor sina vänner. Samtidigt känner man sig nästan lite ledsen att lämna alla coola människorna och fara bort igen. Men strax kommer jag på besök igen!

Det är väldigt konstigt hur hela Schweiz och livet här känns så fjärran och nästan som en drön när man är i Finland. Och vice versa. Det känns nästan som om jag inte varit i Finlnad alls, fast ännu för 15 timmar sedan satte jag mig i bussen i Tammerfors mot flygfältet. Nog gör flygplanena denhär världen liten. Det var roligt att märka hur jag kände mig totalt olika idag när  jag steg på Geneveflyget än då för sex veckor sedan. Så förändras livet!

Nu är allt ännu lätt och roligt när man kan vistas på båda ställen utan att behöva säga farväl åt någon. Få se vad det blir när jag försöker flytta tillbaka till Finland sen i sommar.. I fredags pratade vi redan med Anna att jag kan inte åka tillbaka, vi klarar ju inte av det. Men samtidigt inte skulle jag kunna säga förväl åt Finland heller. Nog är man ganska lycklig att ha en härlig familj och hemstad i både Finland och Schweiz!

Och båda kallar jag redan hem.

Vilja

Tuliaiset perheelle

Mont Salève

Lauantaina mun nimppareina lähettiin seikkailulle Ranskan puolelle Camillan, Annin ja Sohvin kanssa. Kiivettiin sellasen vuoren ku Salève päälle, pidettiin piknik huipulla ja siellä seikkailtii melkein vuoren toiselle puolelle. Meiän piti mennä sellasella hienolla maisemahissillä alas mut yhtäkkiä alko hirvee kaatosade eikä löydetty hissiä mistään ja loppujen lopuks liftattiin alas vuorelta. Liftaus osoittautuki todella hyväks päätökseks sillä me oltiin kävelty aikamoinen matka, ja kun tultiin vuorelta alas oltiin ihan eri puolella kun meiän auto. Mutta nää kiltit liftausihmiset heitti meiät meiän autolle ja päästiin lopulta kuuden tunnin seikkailun jälkeen kotiin. Oli ihan sairaan hienoo ja kaunista ja huhhuh ku oltiin korkeella! Vaikka paikalliset ei kutsu Salèvea edes kunnon vuoreks kun se on niitten mielestä niin matala.

På lördagen for vi på ett äventyr till den Franska sidan med Camilla, Anni och Sohvi. Vi klättrade upp på berget Saléve,hade piknik på toppen och vandrade nästan till andra sidan av hela berget. Planen var att ta en såndär lansdkapshiss ner, men plötsligt började det ösregna och vi kunde inte hitta hissen nånstans, alla som vi frågade sa bara att ca 20 min framåt ännu. Till slut liftade vi ner för berget. Det visade sig vara ett super bra beslut för vi hade vandar till helt andra sidan av berget än var vår bil stod. Men dessa snälla människorna som körde oss ner för berget, körde oss också till vår bil. Slutligen efter ett sex timmars äventyr var vi på väg hem. Det var sjukt vackert där uppe! Och högt! Även om lokalbefolkningen tycker inte att Saléve ens är ett rikgtigt berg när det är så lågt.

Men jag låter bilderna berätta mer denhär gången // Antaa kuvien tällä kertaa kertoa enemmän

Vilja

Vuoren huipulta näky Geneve ja suihkulähde

trois semaines

Näistä kerran viikossa raapustetuista ikuisuuspostauksista alkaa näköjään tuleen tapa. Viime viikolla on taas tapahtunu vaikka ja mitä.

Maanantain olin täyspäiväsesti lasten kaa, ja hyvän sään ansiosta vietettiin melkein koko päivä ulkona pihalla ja siinä lapsien perään kattoessa sain jopa opiskeltua vähän matikkaa!
Tiistaina oli sitten lapsilla suuri päivä kun alko daycare training Geneven ruotsinkielisellä koululla. Päiväkoti vaikuttaa tosi ihanalta paikalta ja lapset viihty siellä heti ensi hetkestä asti. Illalla oli maailman siisteintä, kun menin vielä Geneveen tapaamaan kavereita ja käytiin toisella puolella järveä. Siinä kun katto suihkulähdettä ja Geneven valoja niin vetäs kyl aika sanattomaks se että tätä mä nyt kutsun mun kotikaupungiks.

Keskiviikkona ei täällä Sveitsissä oo päiväkoti auki, ja koulutkin vaan aamupäivän. Eli keskiviikkona olin taas lasten kanssa, kunnes Jayn äiti saapu ja otti ohjat ja mä sain vähän omaa aikaa. Oli tosi ihanaa vaan käydä lenkillä ja kattoo Netflixiä ja vähän opiskella ja olla vaan yksin. Iltapäivällä sit lähin keskustaan ja sain hoidettuu vähän tärkeitä juttuja, esim ostin sellasen junakortin että sillä saa kaikki junaliput puoleen hintaan. Siihen vois vielä alle 25 vuotias ostaa lisäosan (jollain tyylii 100 frangilla) että 7 jälkeen illalla kaikki junamatkat ympäri Sveitsiä olis ilmasii. Ei huono julkinen liikenne täällä. Sveitsiläiset on siitä kuulemma aika ylpeitä.  Illalla tapasin sit vielä sellasen toisen suomalaisen au pairin Annin ja käytiin Sohvi, Anni ja mä kahvilla. Sieltä mä ja Anni jatkettiin vielä semmoseen ruotsalaiset au pairit Genevessä tapaamiseen. Me kokoonnutaan jokatoinen keskiviikko (ja tietty muutenkin jos haluu) ja suunnitelmissa on esim Lucia kulkue ja suklaanmaistajaiset ja peli-iltoja jne. Oli ihan sairaan ihanaa tutustuu niin moneen uuteen ihmiseen!

Lenkkimaisemina viinitarhoja ja Alpit...

...ja rauhallisia metsäpolkuja

Torstaina aamulla lapset meni sit taas päiväkotiin, ja aamupäivä meni taas opiskellessa. Puolilta päivin tosin lapset haettiin jo kotiin ja sit olin niiden kanssa loppupäivän. Perjantaina oli siis periaatteesa vasta eka kunnon päiväkotipäivä, kun lapset oli koko päivän poissa kotoo. Oli ihan hassua kun oli niin hiljasta ja kerkesin taas opsikella ja käyä lenkillä jne! Illalla lähin sit vielä ulos Annin ja Sohvin kanssa. Perjantaina tasan kaks viikkoo että tuun suomessa käymään! On tosi ihanaa jotenki ku on ihana nähä kaikkii ihmisii jne mut en kyllä yhtään pelkää et tulis koti-ikävä ja semmonen olo että en haluu mennä takas.
Lauantaina kahviteltiin parin ruotsalaisen tytön, Lowa ja Linn, kanssa ja tapasin kans yhen uuden suomalaisen au pairin Veeran, ja sunnuntaina tavattiin isolla suomiporukalla. Yhteensä meitä oli loppujenlopuks 8 au pairia ja oli tosi hauska jakaa vähän fiiliksiä ja kuulumisia ja kertoilla hauskoja au pair juttuja. Myös oli siistiä huomata miten pysty auttaan ja antaan vinkkejä uudemmille au paireille, vaikka on vasta ollu täällä vasta sen kolme viikkoo. Oli kans ihana huomata et vaikka Geneven keskusta tuntuu jo ihan kodilta niin on monta paikkaa mitä en oo vielä nähny ja tutkinu!

Eli paljon verkostoitumista viime viikolla tapahtunu! Jee!

Tänään vein lapset ekaa kertaa yksin päiväkotiin, ja arki voi toden teolla alkaa!

Veera puuttu kuvasta, muut pöydän ympärillä istuvat on Anni,
Sofia, Juulia, Sovhi, Elsie ja Eevi

Det har igen hänt en massa denhär veckan.
På måndagen skötte jag hela dagen om barnen. P.ga det fina vädret tillbringade vi nästan hela dagen ute på gården. Och jag kunde tillochmed räkna lite matte medan jag höll ett öga på barnen. På kvällen var det ännu skypesession med familjen, för det var Vennis 15års födelsedag. Grattis gumman!
Tisdag var en spännande dag för barnen för då började deras daycare -training på Svenska skolan i Geneve. Barnen trivdes och det såg fint ut på dagiset. På kvällen åkte jag ännu in till Geneve för att träffa några vänner. Vi gick till andra sidan sjön och herregud man blir ju helt tafatt när man står och tittar på fontänen och Geneves ljus och fattar att denhär staden kallar jag min hemstad.

På onsdagar är inte dagis öppet i Schweiz, och t.o.m skolorna stänger efter lunchen. Så jag var alltså med barnen tills Jays mamma kom på besök och tog över. Det var skönt att få lite me-time och gå och jogga, kolla på Netflix, försöka studera lite och bara vara lite ensam. Det har ändo varit ganska intensiva dagar på sistone. På eftermiddagen åkte jag in till stan för att sköta lite ärenden, t.ex. så köpte jag ett sånhärt tågkort som man kan få alla tågresor -50%. Där på kan ännu alla under 25 år köpa ett annat kort(på ca 100 frang), som ger rätten till att åka gratis med alla tåg överallt i Schweiz efter 7 på kvällen. Inget dåligt system de har här. Schweizarna lär vara ganska stolta över sin kollektivtrafik. På kvällen träffade jag ännu en ny finsk au pair, Anni. Vi satt och drack kaffe med Sohvi och Anni, ända  tills klockan blev åtta. Då åkte jag och Anni till ett Svenska au pairer i Geneve -möte. Vi samlas varannan onsdag(och annarst också om man vill förstås) och planerna är att ha lite spelkvällar, chokladprövning och luciatåg. Det var underbart att lära känna så många nya människor!

På torsdagen var det dags för dagis igen. Mitt på dagen hämtade vi barnen hem igen, och resten av dagen tog jag hand om dem. På fredag var alltså i princip den första riktiga hellånga dagisdagen. Det var helt konstigt när det var så tyst över allt! På kvällen gick jag ännu ut med Sohvi och Anni. Exakt om två veckor, fredagen den 18 åker jag till Finland för fem dagar. Det ska bli härligt att se alla kompisar och familjen osv. Som tur är det ingen fråga om att kommer jag att få hemlängtan, det kommer att vara härligt att få komma tillbaka hit igen!
På lördagen fikade jag med två svenska au pair flickor Lowa och Linn, och träffade en ny finsk au pair Veera. På söndagen träffades vi med en grupp finska flickor som bor här i Geneveområdet. Vi hade samlat ihop gruppen från finska au pairer i Schweiz -fbgruppen. Allt som allt var vi till slut 8 flickor runt bordet. Det var så mysigt att prata finska och berätta och höra roliga au pair berättelser och dela känslor och historier osv. Det var också coolt att märka att fast jag varit här i bara tre veckor så kunde jag redan visa lite stan och ge tips om saker och ting. Men samtidigt var det underbart att se att fast centrum känns redan helt bekant så finns det många ställen jag inte utforskat ännu!

En massa bekantande med både människor och omgivningen har alltså skett förra veckan! Jee!

I dag förde jag barnen till dagiset på egen hand för första gången, och vardagen kan börja på allvar.

Vilja