Näin alkuun haluun pahotella sitä kuinka pitkä aika viime postauksesta onkaan.. Pääsiäisenä olin Suomessa käymässä ja sen jälkeen mun elämä Sveitsissä on ollut todella hektistä. Jokainen vapaa-ajan hetki on mennyt pääsykokeisiin valmistautumiseen. Mulla on myös käynyt monta vierasta täällä, mm Rebe, Kerttu, Katja, Ilta ja Emppu ja Äiti, Iskä ja Venni. Niitten kanssa oon nähnyt Geneveä taas uusin silmin ja käynyt esim kolmesti Annecyssä. Kevät ja kesä on herättänyt Geneven ihan uuteen loistoon, ja keskieuroopan aurinko on onnistunu antamaan mulle kivat rusketusrajatkin. Juoksuharrastus etenee kans joka viikko, osallistuttiin Sohvin kanssa 12km juoksukilpailuun tossa huhtikuussa, ja mun joka perjantainen uus perinne on juosta meiltä Satignystä Geneven keskustaan(n 9,5km) ja ottaa siitä sit juna kotiin.
Eilen oli vihdoinkin mun pääsykokeet, ja nyt voin hyvillä mielin jättää luku-urakan taakse. Tätä kirjoittaessa istun just lentokoneessa matkalla Helsingistä Geneveen. Tänään on 8.6 ja mun lentolippu takaisin Suomeen on ostettu torstaille 7.7.2016. Kun tänään laskeudun Geneveen starttaa siis mun viimeinen kuukausi Sveitsissä. Viimeinen kuukausi Augustin ja Louisen au pairina. Viimeinen kuukausi "sveitsiläisenä".
Näiden 10 kuukauden aikana oon kerennyt käydä Suomessa neljästi visiitillä. Niistä reissuista oon oppinut paljon asioita joista tulee olemaan hyötyä kun lähdön hetki Sveitsistä koittaa. Oon oppinut hyvästelemään ihmisiä ja paikkoja, sanomaan heippa ja luottamaan siihen että kohta nähdään taas. Oon oppinut nauttimaan hetkestä, siellä missä just sillon oon enkä jahkailemaan jonnekkin muualle. Oon oppinut olemaan kiitollinen pienistäkin asioista ja ottamaan kaiken ilon irti.
Vaikka Sveitsin ja Suomen erottaa lyhyt 3 tunnin lentomatka, tuntuu koko Sveitsi ja elämä siellä niin kaukaiselta Suomesta käsin, ja vice versa. Suomi on mun koti, mutta nykyään miellän myös Sveitsin mun kodiks. On hassua hypätä koneeseen Helsingissä ja miettiä että jee tässä oon menossa kotiin, kun Sveitsin päässä sama ajatus pomppaa päähän. Ajatus Suomeen paluusta herättää ristiriitaisia tunteita. On ihanaa tulla takasin tuttuun ja turvalliseen Suomeen, mutta samalla Sveitsistä lähteminen tulee oleen niin vaikeeta. On asioita mitä ei tuu ikävä, mut sit on vastapainoks niitä asioita joita tulee aivan valtava ikävä. En meinaa pysyä itekkään näitten ristiriitasten tunteiden ja ajatusten perässä. Eihän tällasessa tilanteessa tiedä yhtään miten päin pitäisi olla. Päätös on kuitenkin tehty, ja pitää kantaa vastuu siitä ja nauttia siitä missä on ja mitä siellä on eikä surra muualle, eihän sitä muuten selviä. Ei sitä elämässä pärjää jos ei osaa iloita ja olla kiitollinen siitä mitä just nyt on. Ihanaa mennä vielä kuukaudeks takaisin Sveitsiin ja vaan nauttia kaikesta täysin rinnoin, ilman että tarvii opiskellakaan!
Kuten huomaatte, lähtöahdistus alkaa hiljalleen hiipiä mun ajatuksiin, joten oli hyvä tulla taas piipahtamaan Suomessa ja saada muistutus kaikesta siitä ihanasta ja hyvästä mikä mua siellä odottaa kun kuukauden päästä pakkaan kimpsut ja kampsut ja sanon heipat Genevelle. Mulla on ollu tähän mennessä upee vuosi, ja oon siitä äärettömän kiitollinen. Kaikkine hyvine ja huonoine hetkineen, kummatkin opettanut mulle paljon. Aika on mennyt hirveen nopeesti, ja en uskalla kuvitellakaan miten nopeesti tää viimenen kuukausi tulee menemään.. Ohjelmassa on vielä mm reissu Pariisiin, viikonlopun reilausmatka ympäri Sveitsiä ja roadtrip Europaparkkiin Saksaan.
Nyt aion ottaa kaiken ilon irti viimesestä 29 päivästä, ja toivottavasti muistan postailla tänne niistä vielä! Hyvää kesää teille!
Kram,
Vilja
